E80-esikoiskirjailijaseminaari
Pentinkulman päivillä on ollut perinteenä kutsua esikoiskirjailijoita seminaariin, jossa he voivat jakaa kokemuksiaan ja oppia kirjailijan työstä. E80-esikoiskirjailijaseminaaria on järjestetty Urjalassa Pentinkulman päivillä vuodesta 1987 lähtien. Vuosien varrella sille ovat kirjailijauransa alkuvaiheessa osallistuneet esimerkiksi Kjell Westö, Seppo Jokinen, Johanna Venho, Arno Kotro ja Tuomas Kyrö.
Seminaarin aikana käsitellään kirjoittamiseen liittyviä teemoja, kuten kritiikkiä, apurahoja ja kirjailijan työn eri ulottuvuuksia. Tapahtuma tarjoaa esikoiskirjailijoille tilaisuuden verkostoitua sekä saada palautetta ja tukea kirjoittamisen matkan varrella.
Esikoiskirjailijat esitellään yleisölle paneelikeskustelussa osana Pentinkulman päivien ohjelmaa. Tallenne E80-esikoiskirjailijaseminaarista löytyy arkistosta.
E80-seminaarin osallistujat vuonna 2026
Vuoden 2026 E80-esikoiskirjailijaseminaariin on valittu seuraavat 12 kirjailijaa:
- Aarnos, Osma: Valvomo 4/pp (Tammi)
- Airola, Laura: Mola mola (Otava)
- Haanpää, Päivi: Retro (Hertta Kustannus)
- Heimonen, Riitta: Äkkiä on ilta (WSOY)
- Hohko, Joel: Volodjan pojat (WSOY)
- Härmä, Milla: Loma (WSOY)
- Isometsä, Sanni: Katoamiskertomus (Kustantamo S&S)
- Kask, Evelin: Hurmos (Otava)
- Pihlakoski, Loviisa: Sairastapauksia (Siltala)
- Rantama, Vesa: Runominän vuosi (Siltala)
- Sola Laura: Sadannella sivulla kuolee koira (Tammi)
- Åke, Susanna: Eläjä (Otava)
Kirjallisuudenopiskelijat suosittelevat esikoiskirjailijoiden teoksia
Tänä vuonna Pentinkulman päivät tekee yhteistyötä Tampereen yliopiston kirjallisuuden oppiaineen kanssa. Kirjallisuudenopiskelijat ovat lukeneet E80-seminaariin osallistuvien kirjailijoiden teoksia ja suosittelevat niitä tässä.
Susanna Åke: Eläjä
Susanna Åken romaanin Eläjä (Otava, 2025) juoni on rakennettu väkivallanteon ympärille. Itäsuomalaisessa tehdaskylässä murhataan 1950-luvulla romanimies. Murhan motiivi löytyy
kylässä rehottavasta pimeän viinan kaupasta, jota pyörittää romaniyhteisöön kuuluva nainen nimeltä Hilja. Viinaa juovat miehet sotkevat kylän rauhaa, ja kyläläiset löytävät syypään
ongelmaan romaneista. Romaani kuvaa ennen kaikkea yhteisön kollektiivista kääntymistä lähimmäisiään vastaan. Eläjässä se johtaa lopulta murhaan.
Eläjä kuvaa onnistuneesti ennakkoluuloja, syrjintää ja inhimillistä taipumusta nopeisiin loppupäätelmiin. Romaani käsittelee teemoja sekä yhteisöjen kautta että subjektiivista kokemusta kuvaamalla. Hiljan vaikeudet johtuvat pitkälti siitä, etteivät suomalaiset hyväksy häntä eikä häntä päästetä tasavertaiseksi osaksi yhteisöä. Hän on pakotettu toimimaan harmaalla alueella elättääkseen itsensä ja lapsensa, mutta viinan myynti johtaa entistä pahempiin ongelmiin.
Romaanin ehdoton vahvuus on sen kerronnan moniäänisyydessä. Kerronnassa vuorottelevat eri henkilöhahmojen näkökulmista kerrotut luvut. Eri ihmiset kokevat samat tapahtumat erilaisin tavoin riippuen asemastaan yhteisössä. Toisistaan poikkeavat näkökannat saavat Eläjässä tilaa, jolloin lukijalle jää aikaa ajatella itse.
Suosittelen Eläjää jokaiselle, joka arvostaa taidokasta, moninäkökulmaista kerrontaa. Romaanin huolella rakennettu maailma ansaitsee myös kiitoksen.
Anna Isojärvi
Vesa Rantama: Runominän vuosi
Vesa Rantama kirjoittaa esseeteoksessaan Runominän vuosi (2025, Siltala) runon merkityksestä ja mahdollisuuksista nykypäivänä. Takakannen mukaan kirja on “runouden ja lukemisen ylistyslaulu”. Kuvaus on mielestäni osuva. Runouden ylistämisen ohella Rantama käsittelee runouden sivuuttamisen syitä. Hän esittää esseissään kritiikkiä niin poliittisille päättäjille kuin teknologian syliin tuudittautuneille kansalaisillekin. Poliittinen ilmapiiri ja alati kehittyvä viihtymisteknologia eivät kannusta lukemaan, mutta sinä voit valita toisin. Lue!
Esseessä “Runominä ei kirjoita” Rantama kirjoittaa lyyrisen runouden suurimmasta keksinnöstä, Minästä. Minänkeksiminen siirsi kirjallisuuden painopisteen suurista sankareista pieneen ihmiseen: “Minän suuruus on siinä, että hänen ei tarvitse olla kenraali, kuningatar, paavi tai Suuri Kirjallinen Nero ollakseen merkittävä. Minän ei tarvitse olla edes runoilija.” Runoilija on kuolevainen, runon Minä ikuinen. Siksi Minä on jotain ihmistä paljon suurempaa.
Rantama kannustaa lähestymään runoja kokemuksen kautta. Hän kehottaa asettumaan Minän rooliin ja aistimaan runoa. Rantaman ehdottama lähestymistapa voi varmasti helpottaa runoihin tutustumista. Runominän vuosi kannattaa lukea erityisesti, jos kirjoittaa runoja muttei lue niitä. Oman luovuuden suojelun varjolla on hölmöä sulkea silmänsä valtavalta määrältä laadukasta kirjallisuutta.
Anna Isojärvi
E80-esikoiskirjailijaseminaarin vetäjien esittely
Erkka Mykkänen on kuopiolaislähtöinen kirjailija ja kirjoittamisen opettaja Helsingistä. Hän on julkaissut neljä teosta, Kolme maailmanloppua (WSOY, 2015), Something not good (WSOY, 2018), Sellainen mies (Gummerus, 2024) ja Miehet joita ajattelen öisin (omakustanne) ja tällä hetkellä hänellä on työn alla kaksiosainen nuortenkirjasarja.
Erkka on itsekin E80-seminaarialumni vuodelta 2015 ja kokemus on jättänyt häneen lämpimät muistot:
”En ajattele, että kirjoittaminen on yksinäistä työtä – teksti on ystävä. Silti toisiin kirjailijoihin tutustuminen, vertaiskokemusten jakaminen ja kirjailijuudesta puhuminen todellisena ammattina teki vaikutuksen, joka tuntuu yhä.”
Mykkänen kuvailee, kuinka seminaari tarjoaa loistavat puitteet jakaa ajatuksia esikoiskirjailijoita yhdistävistä teemoista, kuten kirjoittamisen hankalista paikoista, apurahojen hakemisestä yhteistyöstä kustantamon kanssa, kritiikeistä ja seuraavan kirjan kirjoittamisesta.
Taija Tuominen, Suomen Kulttuurirahaston Hämeen osaston päällikkö sekä luovan kirjallisuuden opettaja, on vetänyt E80-seminaaria toistakymmentä vuotta. Hän on itse ollut esikoiskirjailijana mukana seminaarissa vuonna 2000 ja kuvailee niiden olleen tärkeitä ja käänteentekeviä päiviä:
”E80-seminaari on tärkeä esikoiskirjailijoiden kohtaamispaikka. Siellä luodaan suhteita kollegoihin ja siellä syntyy ystävyys. Siellä jaetaan kokemuksia ja saadaan tietoa apurahoista resedensseihin, tutustutaan kirjailijan työhön ja sen eri vaihtoehtoihin – miten kirjailija voi työllistää itseään monialaisesti.”
Hän on tehnyt tutkimuksen esikoiskirjailijoiden asemasta, opiskellut muun muassa Tampereen yliopistossa suomen kirjallisuutta, työskennellyt kirjallisuuden läänintaiteilijana, toimittajana, pääsihteerinä sekä toiminnanjohtajana. Hänen seuraava romaaninsa ilmestyy syyskuussa 2026.
Maria Laakso on tamperelainen kirjallisuudentutkija, kirjallisuustieteen tohtori ja dosentti. Hän on myös oppi- ja tietokirjailija, jonka kirjallinen tuotanto käsittelee kauttaaltaan kirjallisuutta; hän on julkaissut esimerkiksi kirjallisuuden klassikoita esittelevän Taltuta klassikko -sarjan (Tammi, 2019, 2021 ja 2024).
E80-seminaarin vetäminen on Marialle ollut jo vuosia kesän kohokohta, jossa päästään puhumaan kirjallisuudesta ja kirjoittamisesta sekä kaikesta tämän tiukan ytimen ympärillä olevasta, kuten apurahoista, vastaanotosta, paineista, ilosta ja elämästä.
”Ihana miljöö kesäisessä Urjalassa tekee tapahtumasta omalla tavallaan erityisen. Seminaarista esikoiskirjailijat lähtevät yleensä kotiin väsyneinä mutta varsin onnellisina: täynnä sulateltavaa, pohdittavaa ja inspiraatiota.”