Entries by penttarit

KIRJAILIJABLOGI: Kissoista, runoudesta ja feministisestä teoriasta

Aino Vähäpesola: Onnenkissa (Kosmos, 2019) Aino Vähäpesolan esikoisteos Onnenkissa on monitasoinen sommitelma esseemäistä pohdintaa, arkielämän kuvausta ja minäkertojan itsereflektiota. Koko teoksen halki kulkee nykyajassa elävän päähenkilön suhde runoilija Edith Södergraniin ja tämän runoihin. Kertoja pyrkii kuvaamaan Södergranin elämää toisaalta elämänkerrallisten faktojen ja toisaalta itseen kohdistuvien rinnastusten kautta. Kuvaukset katkeavat kuitenkin toisinaan kertojan kyseenalaistaessa omaa oikeuttaan […]

KIRJAILIJABLOGI: Jouni Teittisen runoteoksessa kuljetaan unenomaisessa lapsuudessa ja unohtamisen tavoissa

Jouni Teittinen: Sydäntasku (Poesia 2019) Osia Jouni Teittisen Sydäntaskusta kuulin oikeastaan jo ehkä muutama vuosi sitten Turussa runoklubilla. Tekstin maailma jäi mieleeni hiekkarantana, jolla naiset juoksivat kuin varsat. Vaikka kyse oli ääneen luetusta tekstistä, muistan, kuinka tarkka kuva maisemasta muodostui eteeni. Sekin, minkä väristä hiekka oli. Koko tuo rannan tunnelma tulvi pieneen runobaariin ja äkisti […]

KIRJAILIJABLOGI: : Minä katselen sen elämää kaukaa ja toivon, että pitävät sitä hyvin.

Satu Vasantola: En palaa takaisin koskaan, luulen (Tammi, 2018) Heti ensimmäisenä on nimi ”En palaa takaisin koskaan, luulen”. Eppu Normaalin biisiin Tahroja paperilla viittaava nimi herättää oitis lukijan uteliaisuuden. Satu Vasantolan romaanin luettuaan tajuaa nimen koko merkityksen. Nimi läpäisee koko teoksen. Sukupolvien ketju, maaltamuutto, luokkaretki hyvinvointiyhteiskunnassa, oman paikan etsiminen ja myöskin maahanmuutto. Nämä kaikki ovat […]

Lihan iloista! Penttarien vuoden teema on antoisa ja herättää monenlaisia ajatuksia

Hei Penttarien ystävät, sunnuntaina 28.7. Pentinkulman päivät 2019 alkoivat somessa virtaavilla rakkauteen ja lihan iloihin liittyvillä kuvilla, sanoilla ja videoilla. Toivottavasti silmiisi osui mukavia tarinoita tai ajatuksia, joita oli kerätty urjalalaisilta, kesän muilta kulkijoilta ja kirjailijoilta. Pentinkulman päivien vuoden 2019 teema ”lihan ilot” on ollut juuri niin hauska teema kirjallisuusviikolle kuin sitä valittaessa toivottiin. Mitä […]

KIRJAILIJABLOGI: Sisko Savonlahti on kirjoittanut hauskan ja raivostuttavan teoksen kolmekymppisestä, joka yrittää selvitä nykyelämästä

Sisko Savonlahti: Ehkä tänä kesänä kaikkia muuttuu (Gummerus 2018) Sisko Savonlahden kirja Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu on viihdyttävä, raivostuttava ja hyvinkin vakavia ajatuksia herättävä teos. Kirjan kuunneltuani – kiitos Pirjo Heikkilälle, joka sopii kirjan lukijaksi loistavasti – alan epäillä, että sukupolvien välissä tosiaan on kuilu. Syvä hauta, jonka pohjalla kulkee naisia ja miehiä, joiden […]

KIRJAILIJABLOGI: Kun nainen kantaa vastuun

Paula Nivukoski: Nopeasti piirretyt pilvet (Otava 2019) ”Pirä sinä tila suvuus” on esikoiskirjailija Paula Nivukosken romaanin Nopeasti piirretyt pilvet (Otava 2019) läpikäyvä johtoajatus. Romaanin tapahtumat sijoittuvat Pohjanmaalle maaseutukylään 1920-luvulle. Teoksessa seurataan päähenkilö Liisan elämää pikkutytöstä aikuiseksi maatalon emännäksi. Kirjailija vie tapahtumat lähelle omaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan. ”Juureni ovat syvässä Pohjanmaan mullassa”, Nivukoski sanoo, ”kylässä, jossa […]

KIRJAILIJABLOGI: Kadonnutta onnea etsimässä

Leo Torvalds: Olin tosiaan onnellinen (Teos 2019) Ihminen on alusta saakka tavoitellut onnea. 2010-luvun lopulla länsimaisen ihmisen henkilökohtaisen onnen tavoittelu tuntuu olevan ehkä ajankohtaisempi aihe kuin koskaan ‒ elämmehän varsin yltäkylläisessä maailmassa, jossa ihmisen ei tarvitse enää huolehtia siitä, saako hän metsästettyä perheelleen riittävän suuren saaliin. Sen sijaan tämän ajan ihmisellä on aikaa pohtia omaa […]

KIRJAILIJABLOGI: Meditatiivisen paradoksin lohdullisuus

Tuukka Pietarinen: Yksin ja toisin (WSOY 2018) Kun olin siinä kymmenenvuotias, tv-sarja Simpsonit esitteli minulle kuuluisan filosofisen pähkinän. Lisa yritti auttaa veljeään Bartia tyhjentämään mielensä minigolf-turnausta varten seuraavalla kysymyksellä: “Jos puu kaatuu metsässä, mutta kukaan ei ole paikalla, kuuluuko siitä ääni?” Bart ei ollut vaikuttunut. “Totta kai kuuluu”, hän vastasi, mallinsi kaatuvan puun kädellään ja […]

KIRJAILIJABLOGI: Oispa avaruushomoluksuskommunismia!

Pontus Purokuru: Täysin automatisoitu avaruushomoluksuskommunismi (Kosmos, 2018) Esseisti on parhaimmillaan erilaisten ajan impulssien sykkivä hermokeskus, joka johtaa yhteen arkivilkaisulla erillisiltä vaikuttavia ilmiöitä. Pontus Purokurun esseekokoelma Täysin automatisoitu avaruushomoluksuskommunismi on juuri tällaisen esseistin käsialaa. Teoksen luettuaan voi tyytyväisenä huomata aivojen kasvattaneen kuin huomaamatta uudenlaisia merkityssiltoja aiemmin erillisten merkityslokeroiden välille. Totta kai nukkuminen, maailmanloppu, Edu Kettunen, Tähtien […]