KIRJAILIJABLOGI: ”Ne jotka lähtevät, kaipaavat ikuisesti takaisin.”

Cristina Sandu: Valas nimeltä Goliat (Otava 2017)

Cristina Sandu kertoi Pentinkulman päivien E80-esikoiskirjailijapaneelissa, että on vaikea määritellä kuinka kauan hänen esikoisromaaninsa Valas nimeltä Goliat syntyminen on vienyt, sillä hän on kantanut siihen upottamiaan tarinoita pitkään mukanaan. Teoksen jälkisanoissa hän kiittääkin vanhempiaan sanoen: ”Kiitos äidilleni, joka kirjoitti kertomukseni ylös silloin kun osasin vain kertoa mutta en kirjoittaa, ja isälleni, tarinankertojista parhaimmalle.”. Kypsän romaanin luettua ei voi kuin olla iloinen siitä, että Sandu on perinyt isänsä tarinankertojan lahjat, ja päättänyt kertoa tämän tarinan.

Romaanin päähenkilö, Suomessa asuva Alba elää kahden kulttuurin välissä. Hänen isänsä on romanialainen ja äitinsä suomalainen, ja lisäksi hän on vuosien ajan seilannut kahden maan väliä romanialaisen rakastettunsa Albertin tähden. Kun Alban isoisä Susi kuolee, hän ja koko muu suku matkustavat hautajaisiin pieneen punaiseen kylään Romaniaan. Alban isä Mihai on aikoinaan muuttanut rakkauden perässä Suomeen, ja tämän veli Costel taas lähti perheineen Amerikkaan. Suku ei ole ollut saman katon alla vuosiin. Suden ruumiin äärelle kokoontuessa sukelletaan kirjassa samalla menneeseen aikaan, tapahtumiin ennen Alban syntymää ja sen jälkeen.

Samalla kun kirja kertaa Alban suvun tarinaa, piirtyy sen kautta kuva myös Romaniasta diktaattori Ceaușescun vallan ajasta nykypäivään. Vähitellen suvun menneisyydestä paljastuu kipeitä, peiteltyjä asioita. Susi ryhtyi aikoinaan Securitaten miliisiksi, jota kyläläiset eivät koskaan unohda: Suden hautajaiset sen viimeistään paljastavat, kun harva saapuu suremaan kuollutta miestä. Ehkä surullisin kohtalo on Suden veljellä Pavelilla, runoja kirjoittavalla mekaanikolla, jonka salaisuus on hänen kiinnostuksensa toisiin miehiin. Omalla tavallaan surullinen hahmo on myös isoäiti Flavia, joka päättää rakastaa Sutta, joka taas rakastaa Flavian lisäksi kaikkia muitakin naisia.

Kirjaan tuovat symboliikkaa siinä mukana kulkevat legendat, oleellisimpana kirjan nimeenkin päätynyt kertomus täytetystä Goliat-valaasta. Valas kiersi ympäri maailmaa 60-luvulla ja päätyi myös Bukarestiin, jossa sen pääsevät näkemään pojat Mihai ja Costel isänsä Suden kanssa. Vaikka valaan näkemiseen menee kaikki rahat, ei suurta ihmettä voi jättää väliin. Valaan näkeminen on käännekohta, joka johtaa veljesten haluun päästä kokemaan maailma Romanian ulkopuolella. Susi taas saa ihmeellisestä kokemusta pontta rakentaa oma talo, jonka on vaimolleen luvannut.

Talosta muodostuukin romaanissa yksi merkittävä hahmo muiden rinnalle, joka elää ja hengittää tarinan mukana. Kirjan kliimaksikin liittyy taloon: Suden kuoltua irronneen lattialaudan alta paljastuu, että talo on kauttaaltaan homeessa. Vuodesta toiseen isoäiti Flavia on maalauttanut talon seinät, jotta home ei pääsisi puskemaan läpi, mutta loputtomiin ikäviä totuuksia ei voi peittää.

Flavia on vuosia haaveillut muuttavansa poikansa perässä Yhdysvaltoihin. Kuitenkin kun Susi kuolee ja muuttaminen voisi todella olla mahdollista, hän muuttaa mielensä ja päättääkin jäädä kylään ja homeen valtaamaan taloonsa. Nuorten, elämäänsä vasta rakentavien on helpompi jättää Romania ja lähteä etsimään parempaa elämää muualta, mutta vanhoille se ei ole yhtä helppoa. Oma talo on oma, ja oma maa on oma, sitä eivät poista pinnan alta paljastuvat ikävyydetkään. Saman valinnan tekee myös Albert, joka valitsee Alban sijaan kotimaansa.

Kirjan isona teemana toimii kahden kulttuurin välissä oleminen ja kuulumattomuuden tunne: juurrettuneena ja juurettomana oleminen samaan aikaan, kuten Mihai asiaa kuvailee. Kahden kulttuurin ristivedossa eläminen voi aiheuttaa ikuisen ikävän ja kivun, mitä se tekee varsinkin Alban sedälle Costelille, joka toteaa: ”Minä taidan olla kaikkein onnellisin lentokoneessa”. Välitilassa on helpompi olla kuin perillä, jossa ikuisesti kiusaa ajatus siitä, tekikö sittenkin väärän valinnan kun lähti, tai jätti lähtemättä.

Henni Eronen

Kirjoittaja on kotimaisen kirjallisuuden opiskelija ja Pentinkulman päivien korkeakouluharjoittelija.